Valokuvissa iloisen värikästä Jätkäsaarta sekä hotellin yksityiskohtia. Turkoosin hotellihuoneen vastapainoksi kylpyhuone oli graafinen ja mustavalkoinen. Lopuksi vielä auringonlasku. Päivä oli ollut mitä kylmin, tuuli kävi luihin ja ytimiin. Tuota näkymää katsellessa se kylmyys kuitenkin unohtui hetkessä.
Enää pari työvuoroa ja sitten olisi taas tulossa pidemmät vapaat. Osa-aikatyössä on kieltämättä puolensa. Tarkoitus olisi suunnata tällä kertaa Jyväskylään, jossa kummipoika täyttää vuosia. Samalla reissulla on aikomus kyläillä miehen siskon luona, jossa olemme harvinaisia vieraita. Miehen siskolla kun asuu lauma koiria. Pieniä ja varsin vaarattomia, mutta Mokoman mielestä nyt yksikin koira oli jo liikaa.
Miehen sisko on suvun kakkumestari. Hän on jo suunnitellut leipovansa meille Schwarzwaldin kakkua. Samaisen kakun hän teki meidän häihimme vuonna 2005. Ahdamme siis miehen siskon luona täytekakkua ja jatkamme siitä syntymäpäiville ahtamaan täytekakkua. Tervetuloa vaan kevyempi elämä.
Olen kaikkiaan hyvässä vaiheessa nyt. Lonkan kivut ovat pysyneet maltillisina, eikä minun tarvitse jatkuvasti stressata, että kuinka kauan pysyn jaloillani. Hienoa sekin, että voin tehdä vapaillani muutakin kuin lepäillä sohvalla. Tästä täytyy nyt nauttia. Tiedostan, ettei tilanne jatku tällaisena ikuisesti.
Kesä on puskenut täysillä päälle. Ihan kaikki ympärillä on vihreää ja vehreää. En oikein ulkona liikkuessa edes tiedä, että mihin pitäisi katsoa. Töihin pyöräillessä tuomenkukkien tuoksu suorastaan huumaa pään. Eikä kielojenkaan kukinta enää kovin kaukana ole. On tämä alkukesä vaan verratonta aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti