Lokakuun eloa

 

Kukkamaljakko on viimeisin hankintani. Saksin yleensä korkeat kukkakimput Aalto-maljakon mittaan sopivaksi. Välillä onnistuneesti, välillä taas vähemmän onnistuneesti. Nyt päätin, että hankin itselleni maljakon nimenomaan korkeita kimppuja silmällä pitäen. Umpu-maljakon bongasin Marimekon alennuspäiviltä. Valokuvan kukkakimppu ehti jo lakastumaan, kun en ole saanut hetkeen postausta aikaiseksi. Nyt maljakossa majailee suuri tiilenpunainen krysanteemi ja muutama väreihin sopiva heinä. Seuraavaksi ehkä kimppu harsokukkaa kuivatettavaksi tai pari käkkyräistä pähkinäpuun oksaa.

Puoliso kotiutui anoppilasta äskettäin ja toi uuden sadon tuliaisia tullessaan. Toissapäivänä raastoin käsi kipeänä punajuuria Lindströmin pihveihin. Niiden seurana tarjosimme kantarellikastiketta ja uusia perunoita. Maisteltu on myös anoppilan pihalta poimittuja omenia, päärynöitä ja luumuja. Olisin itsekin tahtonut maalle, mutta kissan kanssa matkustelu päivän tai kahden takia ei houkuttanut. Sen sijaan otin ylimääräisen työvuoron. Ei mikään hyvä idea sekään. Nyt lonkkani on kipeämpi kuin aikoihin.

Luonnon väriloisto on kovin kaunis tässä auringonpaisteessa. Aamukahvia juodessani katselin pihan lehtisadetta ja nautin. Noh, nautin suuresti myös lehtisateessa pyöräilystä. Matka töihin taittuu paljon kivemmin keltaisten lehtien keskellä. Harmittaa vain lähteä töihin tällaisena päivänä. Nappaisin paljon mieluummin kameran matkaan ja suuntaisin itsekseni jonnekin luontoon. Eilen minulla oli vapaapäivä, mutta silloin satoi vettä aamusta iltaan, eikä tehnyt mieli lähteä kerrassaan minnekään.

Edessä on kolme työpäivää, johon on ahdettu neljän päivän työtunnit. Toivon vain, että pysyn jaloillani sunnuntai-iltaan saakka. Hyvää viikonloppua. Kunpa auringonpaistetta riittäisi koko viikonlopuksi!