Ensimmäisen valokuvan syksyiset ruusulakanat ilahduttavat minua vähintään kerran päivässä. Muita en osaisi tähän vuodenaikaan enää kuvitellakaan. Keskimmäisessä valokuvassa keväällä keittiön pöydälle ostamani peikonlehti, joka on kasvattanut kesän aikana tuon valtavan köynnöksen. Täytyy tunnustaa, etten ostaessani tiennyt tuota amppelikukaksi. Lopuksi on tarjolla hyvin harvinaista herkkua. Mokoma ei paljon kameroista perusta, mutta onnistuinpas sentään yhden onnistuneen valokuvan meidän kissavanhuksesta nappaamaan. Tai onnistuneen ja onnistuneen, mutta jonkun kuvan kuitenkin.
Kesälomalta palattuani olen huiskanut töissä ylimääräistä vähän joka käänteessä. Viime viikolla työpävälleni tuli pituutta peräti 16 tuntia, kun tein iltavuoron päätteeksi vielä yövuoronkin. Lisätyösaldo on siis kertynyt mukavasti. Nyt minulla on peräti kolme kokonaista vapaapäivää menossa. Mikäpä meillä kissun kanssa nauttiessa elämästä, kun ulkona paistaa tänään niin kauniisti aurinkokin.
On ollut viime aikoina kaikenlaista kremppaa terveyden kanssa. Lonkan oireilu nyt vielä yksinään menisi, mutta sen lisäksi on ollut muutakin ärsytystä. Niinpä olen lohduttanut itseäni hyvällä ruoalla. Edellisellä viikolla herkuttelin tekemilläni Lindströmin pihveillä ja uunikurpitsalla. Viime viikolla tein kaalimuhennosta anopin tapaan. Pehmeäksi keitetyn kaalin joukkoon laitetaan puuroriisiä ja lähes paketillinen Koskenlaskija-sulatejuustoa. Ruokaa riitti kolmelle päivälle ja se maistui päivä päivältä maukkaammalta. Tänään aion kokata rosmariinikanafileitä ja kermaista lehtikaalimuhennosta.
Olen siivonnut ja hoitanut viikon tiskit. Olisinkohan minä ansainnut lasin viiniä tänä iltana?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti