tiistai 19. lokakuuta 2021

Suon sävypaletti

 






Suolle rämpiminen on maalla oma taiteenlajinsa. Kuivan metsäosuuden päätteeksi on pieni joki, joka suolle menijän on ylitettävä. Sillan virkaa hoitaa parin lankun kyhäelmä. Alla virtaava kylmä vesi on parasta unohtaa, mikäli aikoo selvitä toiselle puolelle lipsumatta. Loppumatkasta pitkät heinät takertuvat liian suuriin kumisaappaisiin. Anoppilassa on ollut minun kokoiselleni sopivia kenkiä joskus kaksikymmentä vuotta takaperin, joten koetan sulloa kumisaappaisiin useamman villasukkakerroksen. Suolle pääseminen on kuitenkin kaiken sen vaivan arvoista. Luonnon lämpimän ruskea värimaailma oli kerrassaan kaunis. Nautin kovasti myös suon rauhasta. Vain suon yli lentäneet hanhet rikkoivat hiljaisuuden.

Aamupäivällä suhailin kaupungilla asioita hoitamassa. Sen jälkeen käytiin asemaravintolassa lounaalla. Täydellä vatsalla en jaksanut ajatellakaan kauppareissua ja miehen lähdettyä töihin tuntui paljon mukavammalta ajatukselta jäädä makaamaan sohvanmutkaan virttyneessä villapaidassa. Mieliala on ollut alavireinen useamman päivän, eikä sohvalle jämähtäminen auttanut asiaa. Jossain vaiheessa iltaa ryhdistäydyin ja tein kotitöitä, mutta edes pieni puuhastelu ei onnistunut enää piristämään. Onneksi huomenna on päivä uusi. Sääkartalla näkyy aurinkoakin. Jospa huomenna olisi paremmin.

Iltapalan kaavin hetki sitten kasaan penkomalla kaappeja. Haudutin suuren kupillisen mateeta ja rouskutin sen seuraksi kaura-speltti-merisuola -näkkileipää kalkkunalla sekä halloumilla. Jälkiruoaksi kaavailin rahkaa Tertin kartanon kukkaismyslillä ja anoppilan omenoilla. Sitten voinkin kaivautua puhtaisiin lakanoihin nukkumaan. Mikäli oikein hyvin käy, saanen seuraksi yhden kissakaverinkin.

Ei kommentteja: